Tintti

Hei olen Tintti, ja tavatessasi tunnistat minut räiskyvästä naurustani.

Valmistuin naurujoogaohjaajaksi keväällä 2015. Halusin kouluttautua naurujoogaohjaajaksi, jotta pääsisin itse nauramaan mahdollisimman usein ja paljon. Saamani kokemuksen myötä naurujooga on vienyt koko ajan enemmän mennessään, ja syksyllä 2017 irtisanouduin päivätyöstäni, jotta voin keskittyä naurujoogaan täysipäiväisesti.

tintti

Olen aina rakastanut nauraa, enkä ole koskaan osannut häpeillä nauruani, vaikka se onkin kovaääninen ja huomiota herättävä. Olen vielä aikuisiälläkin heittäytynyt nauramaan niin sydämeni kyllyydestä, kun naurua vain riittää, ja lopulta pyyhkinyt ilon kyyneleitä silmistäni ja nauttinut siitä hyvästä olosta, jonka kunnon naurunremakka on saanut aikaan.

Naurujoogaohjaajana olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka monet, ja kuinka paljon aikuiset yleensä häpeilevät, peittelevät ja pidättävät nauruaan. Yllättävän harva uskaltaa antautua naurulle, varsinkaan julkisilla paikoilla, tuntemattomassa ihmisjoukossa tai uudessa ympäristössä. Lapsena emme häpeile näyttää aitoja, spontaaneja tunteitamme. Missä vaiheessa aikuisiin iskee kontrollin tarve ja alamme häpeämään niinkin luonnollista, iloista ja hyvää tekevää asiaa kuin nauraminen? Naurun ja ilon levittäminen on minun intohimoni, ja siksi haluan jatkossa antaa sille aikani. Sydämeni laulaa ja täyttyy kiitollisuudesta aina, kun pääsen pitämään naurujoogasessioita tai kun saan julkisilla paikoilla ihanaa, positiivista palautetta naurustani.

Lue myös: Miksi naurujooga?

Asiakkailta kuultua: